Iso-Kani poistuu...

Hei!
Iso-Kani poistuu hetkeksi... Ehkä palaten. Ehkä ei. Heippa.

Iso-Tuho

Paluu tulevaisuuteen

Heips!

Iso-Kanin tarinat latailuajoilta alkoivat mennä jo yli oman käsityskykynsäkin, joten tarinointi oli syytä lopettaa. Samaten Iso-Kanin tarina muutenkin vaipui hämyisen olevaisuuden hämäriin luoliin, josta harvoin palataan enää kokonaisena, edes siedettävissä ruumiin ja sielun voimissa. Ennen kaikkea Iso-Kanin tarina ylitti lopullisesti faktan ja fiktion rajan, jälkimmäisen kutsuessa voimallisemmin ja tarjoten perustan uudelle tulemiselle. Niinpä Iso-Kani palasi bittien avaruuteen entistä voimakkaampana, hylättyään sen toisen puolen vaatimukset kurjuuden kuvaamisesta elon kurjan kuvajaisena. Täten siis Iso-Kanin tarinat vastedes kuvaavat jotakin muuta kania tulevaisuudessa, kaukana täältä. Tosin kyllä kyseinen kani on tutun oloinen, muttei enää päivän Iso-Kanin kuva illan hämärtyessä....;) Vaikkakin tarinat voivat olla entistä synkempiä...: Merry go round!

Kaninkoipi

Paljon on latua edessä ja takana...

Hiphei!
Edellisessä viestissä Iso-Kanin kynä meni pahasti tulevan kaunokirjallisuuden roskateosten puolelle, valitan sekaannusta. Aihepiiri oli vailla vertailupohjaa, joka saapuu aikanaan (ehkä) valmistuvan katastrofikategoriaan sijoittuvan kirjan myötä. Suunnitelma kirjasta etetnee verkkaisesti, joskin pari kuningasideaa on jo kirjattu ylös jopa käsikirjoituksen muodossa, vaikkakin tämän päivän kuningasluokan idea lisäyksestä jo unohtuikin...;)

Jos kolotason tapahtumiin palataan, niin Iso-Kani päätti ohimennen luopua kaikesta paitsi elämiseen tärkeästä asiasta... paitsi viisikielisestä kanteleestaan, jota ehkä vielä joskus tarvitaan. Ja toisekseen, eipä siitä paljon nyt saisikaan citykanien pörssissä. Eksäisen tyttökanin haalimat lasiset koriste-esineet lähtivät ensinnä koko kansan kakkoskäden kauppaan. Pariin päivään lisäyksiä heitellessäni tosin ne eivät ole houkutelleet paikallis- tai lomakaneja kovinkaan hyvin. Ehkä kanimarketin sijainnista pitäisi kertoa vielä uudelleen uusille asiakkaille...

Sen sijaan kanipopulaation aktiivisimmat vinyylikiekkoystävät menneiltä vuosilta ovat ilmottautuneet rahoittamaan Iso-Kanin kommelluksia jo useammaan pikkukiekon uusina, mahdollisina ostajina. Rämäpää-kanien melumusa tallennettuan pikkukiekkojen uumeniin, jopa neitseellisissä kääreissä sai pari sittemmin sivistynyttä rämäpää-kania tarjoamaan Iso-Kanille monen porkkanan arvoista diiliä muutamasta pikkukiekosta elämän rahoittamiseksi. Ensi viikolla varmasti vaihdetaan porkkanat kiekkoihin kotipellolla, ja toisaalta myös varmasti Iso-Kanin perinteisen Härkätien retken rannikkopäässä vaihdellaan kiekkoja porkkanoihin. On se elämä niin erikoista... kauankohan siitä saa tässä vaihdantataloudessa nauttiakkaan? Kauanko riittääkään vaihdettavaa....(;?

Kani

Huoli pikkukanien tulevaisuudesta

Hiphiphei!
Iso-Kani pohti ohimennen Pikku-Kanin turvallisuutta tulevaisuudessa. Erikoisten, meriinsä kakkivien, kaksijalkaisten, lähes zombien tapaan toimivien olentojen OFDM-modulaatiovälitteisen rinnakkaistodellisuuden välittämisjärjestelmästä Iso-Kani sai nähdä hälyttävän vision. Kyseisessä esityksessä nuo pitkälti alkaanien ja aromaattisten hiilivetyjen hyväksikäyttöön yhteiskuntansa perustaneet olennot joutuivat äkilliseen kriisin, jonka seurauksena kaikki heidän sivistyneet ja yhteisvastuulliset rakenteensa romahtivat. Seurauksena oli täydellinen kaaos, jossa vain vahvimmat, julmimmat ja viekkaimmat selvisivät. Heikot jäivät uhreiksi.... ja kuolivat heikkouttaan. Vaikka kyseessä oli tuolla ajan hetkellä vain Meleagris gallopavo-nimiseen kanssakuopijaan tykästynyt lajitoveri, eikä pahin ollut oikeasti vielä tapahtunut, saattaa Iso-Kani silti olla huolissaan Pikku-Kanista. Lisäksi kyseessä taisi olla edullisempien muxien kuvitteellinen tuotos... Jos pikateillään kanitovereita turbokiitäjineen vaanivat krooniset tuhoajat voivat joutua kyseiseen liemeen edes kuvitteellisesti, niin miten Iso-Kani voi suojella Pikku-Kania pikku kanimaassa tuhon vyöryessä? Tai toisekseen, mitä pieni (siis IIISOOO) kani voi tehdä tuhon välttämiseksi? 

Synkät pilvet kanimaan päällä...

Jep!
Olisi helppo juuri tässä ja nyt siteerata tuntematonta, tuotoksensa jo blogistaniasta tuhonnutta kirjoittelijaa  tekstillään: "Surullisuuden syövereistä, murheellisen mielen matalikoista, sieltä ei nousta!" Mutten viitsisi lähteä niille linjoille enää. 


Synkät pilvet lipuivat hetki sitten kanimaan päälle, sopivasti juurikin viimeisimmän traagisen kanitarinan loppuhuipentuman lavasteiksi. Iso-Kani on taas työntänyt päänsä väärään koloon...;) Aiemmin kuvailtu suloinen inkiväärityttökani muodostikin yhteyden Sokerivuoren rikkaan kanin vakoilujärjestelmän kautta ja vastasi viestiini. Hetken aikaa kaikki näytti erittäin valoisalta ja odotus vei yöunetkin kokonaan mennessään. Edes päivällä ei uni tullut silmään. Viesti oli neuraalin lupaileva, mutta siihen oli syynsä taustalla. Inkiväärikanikin halusi aivosolujen lataamossa jonakin päivänä vaihtaa pari sanaa. Iso-Kanin mielikuvitushan on sitä luokkaa, että se on luonut paitsi koko maailmansa, myös pari muuta pientä asiaa, joista osa on osoittautunut vallan muuksi kuin olen luullut. Mitäpä muuta voisi odottaa kirjoittelijalta, joka porkkanamehuissaan kirjoittelee itsestään kolmannessa persoonassa, kuin Caesar ikään ;)


Kuitenkin tämän murhenäytelmän loppu oli yhdistelmä komediaa ja tragediaa. Kani oli lähes sattumalta otollisella paikalla porkkanoineen, kun kaikki epätodennäköisyydet toteutuivat ja inkiväärikani ilmaantui yllättäen tapahtumapaikalle. Mikä on todennäköisyys sille, että menee hoitamaan porkkana-asioitaan johonkin tiettyyn pisteeseen, ehkä salaa toivoen juuri yhden niistä lukuisista kanimaan kaukoasukeista osuvan paikalla, ja sitten tämä tupsahtaa kolosta maan pinnalle? Tässä vaiheessa synkät pilvet olivat oikealla paikalla ylläni, kun samalla tupsahti esiin myös eksoottinen poikakani. Ja kaikki porkkanat olivat samassa ostoskassissa! Ehkäpä tämä asia oli se parin sanan vaihtamisen syy. Hmm, ehkä tämä olisi jo riittänyt, mutta Iso-Kani päätti todellakin itse naulata viimeisen naulan arkkuunsa tässäkin tarinassa ja kiiruhti tyttökanin perään. Pakkohan asia oli selvittää, vaikka tilanne oli todella absurdi... Porkkanakassin jakaneet kanit ehkä molemmat hieman yllättyivät, kun Iso-Kani koukkasi toisen eteen, esitteli itsensä melko epämääräisesti, mutta mahdollisesti asiat kokoavasti... ja kysyi inkiväärityttökanilta jakavatko he kolon. Lyhyt vastaus kertoi, kyllä. Taas vietiin Iso-Kania kuin pässiä kastrointilenkissä, ja hihnan pää oli omassa kädessä...;) 


Loppuun voisi siteerata alun mestarikynäilijää, joka on toki Iso-Kanin hengenheimolainen, onhan viimeksi mainittu megasäätäjä; molemmat alojensa mestareita siis. Siteeraus olisi mennyt: "Nyt olen siitä varma... Nyt tiedän, että kaukana lopussa, sinä päivänä kuolen yksin!" Mutten viitsisi varsinkaan tälle linjalle lähteä, uudelleen. Koska uusi säätö odottaa jo kulman takana, en iske kirvestäni kiveen, vaan jatkan ladun vetämistä umpihankeen, koko kesän. 


t: Iso   


PS: Koska Iso-Kani on nykyisin kuntourheilija, hapokkaaltakin reissulta palautuminen tapahtuu  sopivasti. Niinpä viimeinenkin tekninen tyrmäys on viiden minuutin jälkikirjoituksen myötä lähes unohtunut... Silti mielessä pyörii kysymys: kuinkahan monesta kohtalon niskalaukauksesta pitää vielä palautua, sanotaanko vaikkapa tämän mielikuvitusmaailman latausten kuluessa ja joskus päättyessä? 

Inkiväärikanin vihje...

Heips!
Iso-Kani jatkaa selvää linjaa ja tänään häviö oli taas askelta lähempänä. Nimittäin tuolla velikanien luolassa pekoniporkkanapata vei Iso-Kanin kielen mennessään... sananmukaisesti! Asetuin aterialle yksinäiseen pöytään, mutta huomioni vei inkiväärikanitytön vastaus kaninkatseeseeni. Se yllätti vanhan harmaaparran pahasti. Inkiväärikani asettui aterian jälkeen valitsemani porkkanapeliautomaatin taakse, ja juuri kun olin kääntymässä keskusteluun, äänimaailma paljasti, että hän oli lähtevä pajaan päivän ahkerointiin. Kieli oli mennessään jossakin ja verbaalikontakti jäi ottamatta.... Ehkä huomenna sitten!
Iso-Kani

Iso-Kanilta unohtuivat vuorosanat...

HipHipHei!

Iso-Kani oli tänään siistiytymässä, koska karva tuppaa kasvamaan nyttemminkin harmaansävyisesti, mutta kiivaasti. Karvoja poistettiin mekaanisesti, operaatio sujui kivuttoman luistavasti, asiaan kuuluvat keskustelut käytiin operaattorin kanssa, erinäisiä aiheita sivuttiin joko satunnaisesti tahi johdannollisesti, mutta... miksi asiasta jäi niin ikävä mieli? Siksi varmaankin, että Iso-Kani ei saanut kysyttyä operaattorilta haluaisiko hän käydä tämän kanssa virkistävän hetken pariin läheiseen keitaaseen, vaikka asiaa sivuttiin lähtökohtaisesti muodollisessa ja käsikirjoitetussa keskustelussa, vaikkakin lähes teoreettisesti. Toisekseen Iso-Kani oli asiaa miettinyt jo etukäteenkin, joten iso miinus koriin... Vuorosanat unohtuivat, vaikka lava oli Suuren Kultaisen Kanin toimesta asetettu kohdalleen juuri oikealla tavalla, juuri oikeaan aikaan... Shame on me! Tästä ei ole hyvä jatkaa....(;

Pyörällä hullusti kuntoilun aloittanut Iso-kani