Juuri nyt koekaneilla on kotilatausviikko, mikä tarkoittaa tässä kolossa termodynamiikan lataamista kivuliaan hitaasti, mutta epävarmasti. Päivänselvää on jo nyt, että lataaminen pitää suorittaa uudelleen vielä jossakin laajuudessa. Kosteasta, vaikkakin sateettomasta viikonlopusta seurasi se, että lataamistahtia pitää suunnitellusta vieläkin kiristää.
Kaikesta huolimatta mieleen tupsahti yht'äkkiä ajatus siitä, kuinka jokainen uusi päivä on tyhjä taulu. Tyhjä taulu, jonka vain itse voi täyttää kaavoilla, erilaisilla yhden tai useamman soutajan veneenkuvilla tai kirjoittamalla sata kertaa pakotetusti "Lataamisessa ei saa fuskata...;)". Tai sitten sen voi jättää puhtaaksi eli jättää kirjoittamatta mitään juuri tänään. Tai huomenna tahi sen jälkeenkään. Aamulla taulu on tyhjä, mutta päivän aikana siihen saattaa ilmestyä mitä palkitsevimpia oivalluksia tai tyhjänpäiväisiä, mutta mielen kuonia tyhjentäviä kirjoituksia juuri sillä moodilla, joka sattuu sormenpäissä täsmälleen kirjoitushetkellä vallitsemaan. Tai sitten liitu kiljuu tauluun vinosti: "tänään en jaksa".
Kannattaa ainakin tovi viivähtää miettimään, mitä juuri tänä päivänä aikoo kirjoittaa ja miksi. Tai ainakin yrittää muistaa jatkossakin kirjoittamansa hyvät ajatukset, pyhät lupaukset tai katkerat manaukset, jotka ehkä auttavat saamaan jotakin vuodattumaan tauluun joka päivä, sekä opettavat jotakin tästä prosessista, jossa tärkeintä on kulkea eteenpäin; ei siis edes tieto siitä, mihin on kulkemassa.
Joka aamu taulu on tyhjä, vaikka sen olisi edellisenä päivänä täyttänyt kuolemattomilla, tai kuolevilla ajatuksilla, lemmentunnustuksilla, katkerimmilla vuodatuksilla tai näennäisen nokkelilla sutkautuksilla. Vaikka uuteen päivään nousisi surullisuuden syövereistä, murheellisen mielen matalikoista tai laskeutuisi ohikiitävän onnen kukkuloilta, on taulu edelleenkin tyhjä, odottaen aina uudelleen uusia merkintöjä, kuin murmelin loppumattomina päivinä. Mutta siinä onkin matkan taittamisen hienous; jokaisena päivänä, jona matka edelleen taittuu, on syytä kirjata jotakin, jostakin, jossakin mielessä, koska huomenna kaikki alkaa alusta. Tähän väliin jää hetki, joka on syytä elää ja nauttia joka hetkestä; iloisesta ja siitä kitkerimmästäkin, onnellisesta, surullisesta ja erityisesti siitä viimeisestä, koska näistä kaikista muodostuu se matka, jolla ollaan. Tyhjä taulu on edessämme joka päivä.
t: Iso-Kani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti