Uskottava tarina, uskottava on!

Tämä ensimmäinen teksti vaatii intron, koska siinä esiintyy entisiä politiikan nimiä. Kyse on Radio- ja TV-mainonnan kurssin harjoitustyöstä vuodelta 2008. Aiheena oli about "poliitikko tappoi pääministerin". Ja sitten alkoi runoilusuoli laulaa...

Ode puristaa mailaa tiukemmin ja sipaisee lähes hiuksetonta päälakeaan. Vuosikymmenet eri valiokuntien neuvotteluissa opettivat liikkeen, jolla saa kätevästi napsaistua juurinen irti metaforaisesti otsaan kasvaneen ulokkeen. Harmillisesti samasta syystä kuohkea hiuspehkokin on ohentunut haituviksi. Niinikään Oden usko koneistoon on ohentunut ja laimentunut. Viimeistään kuluva punamultakausi on saanut nirhaamaan viimeisiä haituvia aina kiivaampaan tahtiin. Illan pääuutisten jälkeen on jo pakko viilentää savuavaa sisärengasta jääpalapussilla.

”Mutta hei, nyt tarkkana”, Ode komentaa itseään kuin Koijärvellä konsanaan. Tässä kohdassa Matti aina torstaisin nousee viitoseen. Tai Masa, kuten hujoppi halusi Oden itseään kutsuvan vielä viimeisimpien tunnusteluneuvottelujen alussa. Kun perusvoimakysymykset oli sitten puhuttu läpi ja kortit pöydässä, kehotti Masa taasen pitäytymään tittelissä; onhan välimatka oppositioon melko pitkä ja viileä… ”Hitto sentään, olinpa ajatuksissani; muistinkohan edes hengittää?”. Matti taisi jo nousta vaunuun, ainakin etuosasta kuuluu jo tuttu, erittäin ärsyttävä ja kimakka räksytys. Oden edessä istuvat mummot kiihdyttävät itsensä vahingoniloisesti sävytettyyn keskusteluun: ”- Onkohan noloa liikkua ihmisten ilmoilla, kun entinen kulta on juuri esitellyt julkisuudessa parisuhteen herkullisista yksityiskohdista kertovan kirjan?” ”- Varsinkin, kun kirjasta on olemassa vain kansipaperit!” Rientää toinen toteamaan ja molemmat räjähtävät röheään, mutta vaimeaan naurunremakkaan. ”Mitähän tuokin tuossa räksyttää, ja noinkin kimakalla äänellä? Mielestäni sillä oli ennen hyvin matala ääni. Onkohan siltä napsaistu pallit pois? Kun ne oikein juoksentelevat jutuissaan, niin emäntäpä päättääkin, että nyt napsautetaan, loppuvathan turhat juoksut”. Toista vanhempi mummo haukkoo henkeä ja kuivaa kirkkaanpunaisiksi naurunkyynelistä muuttuneet silmänsä kankaiseen nenäliinaan. ”Ja sitten vielä se silikonirintajuttu…” Tässä kohdassa Ode muistaa, miksi on viitoseen noussut. Hän puristaa rautaviitosta vielä kovempaa, niin että nimetön kramppaa ja kipu säteilee aina kädestä viimeiseen suortuvaan asti. ”Niin, se silikonijuttu …”. Verkkokalvoille tallentunut tapahtuma ei jätä rauhaan, ei suo yöllä unta, ennen kuin vääryys on poismaksettu.

Ode ei aluksi ollut innostunut missin ryhtymisestä ehdokkaaksi, juuri Helsingissä. ”Turussa se olisi ihan tavallista, muttei Helsingissä”. Mutta painostuksen edessä hän hövelinä miehenä taipui. Varsinkin kun entisen missin nousu katuojasta huippuvirkaan oli suoranainen tuhkomotarina. Hyvinkin entinen kaunotar oli käyttänyt kovia huumeita ja myynyt itseään merimiehille saadakseen aineita. Kova elämä kuluttaa. Tultuaan Kabbala-uskoon hän opiskeli englannissa asuvan pop-jumalattaren tuella ja eteni nopeasti urallaan. Aineiden ja seiloreiden raiskaama tomumaja kaipasi ehostusta, joten etuvarustukseen asennettiin silikonityynyt. Ekologisesta puolueesta löytyi ymmärrystä ja tukea, joten poliittinenkin ura lähti kiitoon. Kultarannan kesäpäivillä Matti tapasi kansan edustajiston koko väriskaalan. Mukana oli ehdokkaitakin ja tietenkin myös entinen katuojien prinsessa. Isäntä kätteli kaikki vieraat illan aikana, lopulta vastahakoisesti myös Oden ja seuranaan olleen tilateoksen. Matti ja vierellään kulkeva astelivat hyvin eri pituisin askelin luonnovärisen ryhmän luo, kunnes jossakin napsahti. Kaikki kävi niin pian, sitä tajunnut ei. Hampaat tarrasivat silikoniin kuin puruleluun. Ote kiristyi. Ihmiset olivat shokissa. Huuto oli valtava. Lopulta ote kirposi ja ihmiset jäivät epäuskoisina tuijottamaan tilannetta…. Muisto on Odelle liikaa. Hän ottaa rautaviitosen ja sipsuttaa vaunun etuosaan. Tukeva ote mailasta ja svingi heilahtaa ilmassa ja maila mäjähtää maaliinsa. Roiske värjää pienen sivuikkunan kauttaaltaan punaiseksi ja svingeri poistuu vaunusta kuljettajan hätäjarrutettua. Ode juoksee kotiin pysähtymättä. Kukaan ei seuraa.

Tapahtumasta järkyttyneet, mutta myös huvittuneet mummot lukevat ostarilla lööppiä seuraavana päivänä. ”Nolo loppu poliittiselle uralle, Soininvaara tappoi Vanhasen puudelin”. Kippuraiset mummot nauravat yhteen ääneen: ”Kumman uralle?”.