Iso-Kani ahersi tällä välin kauden loppulatausten ja tölkkien loppujen välisessä maastossa, tuottaen vaihtelevan tasalaatuista huttua arviointien mestareiden silmien alle. Näytteet sijoittuivat arvioissa lähelle porkkanamuhennoksen kattilan kantta, mutta silti Ison odottaman alle. No, ehkä se hyvä suoritus riittää eteenpäin pyrkimiseen, vaikkakin jukkapottia odoteltiin. Viime yönä kaniveljenne, ja tuleva puolestapuhujanne isojen hapankaalikanojen ja haisevien juustokanien istunnossa, koki hyvin, hyvin erikoisen unen.
Erään ajanjakson Iso-Kanin paras ystävä, todella iso ja vahvamielinen henkselikani oli yllättäen perustanut melko suojaisan ja betonilla vahvistetun pesäkolon vankkaan peruskallioon itäpuolen rottien tai kaakkoispuolen raivotautisten koirien aloitettua pikku kanimaan ahdistelun. En enää ole varma, kumpi uhkaus kävi toteen, mutta kriisi oli käsillä. Iso-Kani pääsi turvaan entisen taistelukanin koloon ja pieni taiteilijakani sekä suurikulutuksinen syömäri olivat turvassa ainakin toistaiseksi. Iso-Kanin poikanen sopeutui koloon hyvin, vaikka päivänvaloa nähtiin vain toisinaan. Totuttelun jälkeen Iso-Kani kävi Vahva-Kanin kanssa tämän uuden, valtakuntaa puolustavan aseman ilmaantumista seuraavan tilanteen edellyttämän käskynjaon. Iso-Kani sai yllättäen, aiemmasta miinanpolkijastatuksestaan huolimatta aseman ja... oman kännykän, vaikkka DNA ja Elisa varmasti olivat jo down... Ehkä Sonera i Sverige vielä toimii... Tarina alkoi mennä hieman sekavaksi, mutta AaPo-aamutoivotus kolautti "todellisuuden" tyynylle, vai kolauttiko...? Joka tapauksessa hyvin elävästi jokaisen eletyn sekunnin ja minuutin eletty tarina jäi reseptorien haltuun pysyvästi. Toki tarinassa oli tätäkin enemmän tapahtumia, mutta niiden esittäminen aivosähköjärjestelmän muistista tähän on lähes mahdotonta. Kuinka monta toista elämää tallennammekaan toiseen tietoisuuteen...? Sielläkin voi elää, toivottavasti taas pian ikuista kesää....
Iso-Kani, isänmaan unen kohtalonhetkillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti