Toisinaan lähes amatöörinen mediakani ajautuu pyytämättäänkin tuottamaan 4K-tasoista fiktiota, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tarjolla enemmän kuin muistiin mahtuu. Sekvenssejä, joissa laiskanpulskea elämänmeno vaihtuu olemassaolon kannalta epätasaiseksi kilpajuoksuksi kohti digitaalisen kukonlaulun armahtavaa kiekaisua. Kyseessä on siis juonellisesti salakavalasti etenevä kokoyön spektaakkeli, jossa draaman koko kirjo on katettuna ennalta määrämittaamattomaan kestoon. Yleensä tuotantokausi ja esitys päättyvät pimeinä myöhäisaamuyön tunteina, jolloin palautuminen pimeän esityspaikan aulaan on hyvin herättävä kokemus...;)
Nämä 210 asteen kulmalla tallennetut otoksen olisivat toki aivan varteenotettavia tuotoksia hoikkia patsaita jaettaessa, mutta ongelman muodostaa herkkien reseptoritallentimien yhteensopivuusongelmat digitaalisten tallennuslaatikoiden kanssa! Valmista materiaalia ei voi siis millään tavalla siirtää aivosähkövirrasta vaihtovirralla toimivien laitteiden lukupäille.
Joten kuvailenpa lyhyesti edellistä jaksoa. Kokoyön esitys jakautui klassisesti muutamaan osaan, eli aluksi kanit tai mahdollisesti rehevämmätkin kädelliset nauttivat harvinaisen laajakulmaisista maisemista maaseudulla ja sen perään metsässä. Tämän jälkeen metsävaellus alkoi muuttua ahdistavaksi, koska kunkku, Otso, alkoi ahdistella kyseistä joukkoa. Perinteiseen tapaan joukko pääsi turvaan, tosin harventuen joka sekvenssillä mesikämmenien lempeissä syleilyissä. Korpivaellus jatkui tovin jos toisenkin, kunnes ryhmä oli jo syöty lähes olemattomiin. Tässä vaiheessa yönäytös oli jo lähellä vapauttavaa pelastuspistettä, kun jokunen onneton pitkäkorva löysi Isokanin kansanauton keskeltä metsää. Isokani astui ratin taakse, valmiina starttaamaan ja ilmeisesti tunnistamaton kaniveli avasi sivuoven, jolloin lähes "deepbluesea"-nopeuteen yltynyt otso nappasi kaverin kuollettavaan syleilyynsä. Samalla sekunnilla otso iski Isokaniin kiinni torahampaansa ja usean sentin mittaiset kyntensä......... Tässä kohdassa todellisuus vaihtui aamuyön sumuksi ja Isokani heräsi, ilmeisesti vallitsevaan miljööseen... Auts, taas tuntui aika pahalta...;)
Isokani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti