Iso-Kani poistuu...

Hei!
Iso-Kani poistuu hetkeksi... Ehkä palaten. Ehkä ei. Heippa.

Iso-Tuho

Paluu tulevaisuuteen

Heips!

Iso-Kanin tarinat latailuajoilta alkoivat mennä jo yli oman käsityskykynsäkin, joten tarinointi oli syytä lopettaa. Samaten Iso-Kanin tarina muutenkin vaipui hämyisen olevaisuuden hämäriin luoliin, josta harvoin palataan enää kokonaisena, edes siedettävissä ruumiin ja sielun voimissa. Ennen kaikkea Iso-Kanin tarina ylitti lopullisesti faktan ja fiktion rajan, jälkimmäisen kutsuessa voimallisemmin ja tarjoten perustan uudelle tulemiselle. Niinpä Iso-Kani palasi bittien avaruuteen entistä voimakkaampana, hylättyään sen toisen puolen vaatimukset kurjuuden kuvaamisesta elon kurjan kuvajaisena. Täten siis Iso-Kanin tarinat vastedes kuvaavat jotakin muuta kania tulevaisuudessa, kaukana täältä. Tosin kyllä kyseinen kani on tutun oloinen, muttei enää päivän Iso-Kanin kuva illan hämärtyessä....;) Vaikkakin tarinat voivat olla entistä synkempiä...: Merry go round!

Kaninkoipi

Paljon on latua edessä ja takana...

Hiphei!
Edellisessä viestissä Iso-Kanin kynä meni pahasti tulevan kaunokirjallisuuden roskateosten puolelle, valitan sekaannusta. Aihepiiri oli vailla vertailupohjaa, joka saapuu aikanaan (ehkä) valmistuvan katastrofikategoriaan sijoittuvan kirjan myötä. Suunnitelma kirjasta etetnee verkkaisesti, joskin pari kuningasideaa on jo kirjattu ylös jopa käsikirjoituksen muodossa, vaikkakin tämän päivän kuningasluokan idea lisäyksestä jo unohtuikin...;)

Jos kolotason tapahtumiin palataan, niin Iso-Kani päätti ohimennen luopua kaikesta paitsi elämiseen tärkeästä asiasta... paitsi viisikielisestä kanteleestaan, jota ehkä vielä joskus tarvitaan. Ja toisekseen, eipä siitä paljon nyt saisikaan citykanien pörssissä. Eksäisen tyttökanin haalimat lasiset koriste-esineet lähtivät ensinnä koko kansan kakkoskäden kauppaan. Pariin päivään lisäyksiä heitellessäni tosin ne eivät ole houkutelleet paikallis- tai lomakaneja kovinkaan hyvin. Ehkä kanimarketin sijainnista pitäisi kertoa vielä uudelleen uusille asiakkaille...

Sen sijaan kanipopulaation aktiivisimmat vinyylikiekkoystävät menneiltä vuosilta ovat ilmottautuneet rahoittamaan Iso-Kanin kommelluksia jo useammaan pikkukiekon uusina, mahdollisina ostajina. Rämäpää-kanien melumusa tallennettuan pikkukiekkojen uumeniin, jopa neitseellisissä kääreissä sai pari sittemmin sivistynyttä rämäpää-kania tarjoamaan Iso-Kanille monen porkkanan arvoista diiliä muutamasta pikkukiekosta elämän rahoittamiseksi. Ensi viikolla varmasti vaihdetaan porkkanat kiekkoihin kotipellolla, ja toisaalta myös varmasti Iso-Kanin perinteisen Härkätien retken rannikkopäässä vaihdellaan kiekkoja porkkanoihin. On se elämä niin erikoista... kauankohan siitä saa tässä vaihdantataloudessa nauttiakkaan? Kauanko riittääkään vaihdettavaa....(;?

Kani

Huoli pikkukanien tulevaisuudesta

Hiphiphei!
Iso-Kani pohti ohimennen Pikku-Kanin turvallisuutta tulevaisuudessa. Erikoisten, meriinsä kakkivien, kaksijalkaisten, lähes zombien tapaan toimivien olentojen OFDM-modulaatiovälitteisen rinnakkaistodellisuuden välittämisjärjestelmästä Iso-Kani sai nähdä hälyttävän vision. Kyseisessä esityksessä nuo pitkälti alkaanien ja aromaattisten hiilivetyjen hyväksikäyttöön yhteiskuntansa perustaneet olennot joutuivat äkilliseen kriisin, jonka seurauksena kaikki heidän sivistyneet ja yhteisvastuulliset rakenteensa romahtivat. Seurauksena oli täydellinen kaaos, jossa vain vahvimmat, julmimmat ja viekkaimmat selvisivät. Heikot jäivät uhreiksi.... ja kuolivat heikkouttaan. Vaikka kyseessä oli tuolla ajan hetkellä vain Meleagris gallopavo-nimiseen kanssakuopijaan tykästynyt lajitoveri, eikä pahin ollut oikeasti vielä tapahtunut, saattaa Iso-Kani silti olla huolissaan Pikku-Kanista. Lisäksi kyseessä taisi olla edullisempien muxien kuvitteellinen tuotos... Jos pikateillään kanitovereita turbokiitäjineen vaanivat krooniset tuhoajat voivat joutua kyseiseen liemeen edes kuvitteellisesti, niin miten Iso-Kani voi suojella Pikku-Kania pikku kanimaassa tuhon vyöryessä? Tai toisekseen, mitä pieni (siis IIISOOO) kani voi tehdä tuhon välttämiseksi? 

Synkät pilvet kanimaan päällä...

Jep!
Olisi helppo juuri tässä ja nyt siteerata tuntematonta, tuotoksensa jo blogistaniasta tuhonnutta kirjoittelijaa  tekstillään: "Surullisuuden syövereistä, murheellisen mielen matalikoista, sieltä ei nousta!" Mutten viitsisi lähteä niille linjoille enää. 


Synkät pilvet lipuivat hetki sitten kanimaan päälle, sopivasti juurikin viimeisimmän traagisen kanitarinan loppuhuipentuman lavasteiksi. Iso-Kani on taas työntänyt päänsä väärään koloon...;) Aiemmin kuvailtu suloinen inkiväärityttökani muodostikin yhteyden Sokerivuoren rikkaan kanin vakoilujärjestelmän kautta ja vastasi viestiini. Hetken aikaa kaikki näytti erittäin valoisalta ja odotus vei yöunetkin kokonaan mennessään. Edes päivällä ei uni tullut silmään. Viesti oli neuraalin lupaileva, mutta siihen oli syynsä taustalla. Inkiväärikanikin halusi aivosolujen lataamossa jonakin päivänä vaihtaa pari sanaa. Iso-Kanin mielikuvitushan on sitä luokkaa, että se on luonut paitsi koko maailmansa, myös pari muuta pientä asiaa, joista osa on osoittautunut vallan muuksi kuin olen luullut. Mitäpä muuta voisi odottaa kirjoittelijalta, joka porkkanamehuissaan kirjoittelee itsestään kolmannessa persoonassa, kuin Caesar ikään ;)


Kuitenkin tämän murhenäytelmän loppu oli yhdistelmä komediaa ja tragediaa. Kani oli lähes sattumalta otollisella paikalla porkkanoineen, kun kaikki epätodennäköisyydet toteutuivat ja inkiväärikani ilmaantui yllättäen tapahtumapaikalle. Mikä on todennäköisyys sille, että menee hoitamaan porkkana-asioitaan johonkin tiettyyn pisteeseen, ehkä salaa toivoen juuri yhden niistä lukuisista kanimaan kaukoasukeista osuvan paikalla, ja sitten tämä tupsahtaa kolosta maan pinnalle? Tässä vaiheessa synkät pilvet olivat oikealla paikalla ylläni, kun samalla tupsahti esiin myös eksoottinen poikakani. Ja kaikki porkkanat olivat samassa ostoskassissa! Ehkäpä tämä asia oli se parin sanan vaihtamisen syy. Hmm, ehkä tämä olisi jo riittänyt, mutta Iso-Kani päätti todellakin itse naulata viimeisen naulan arkkuunsa tässäkin tarinassa ja kiiruhti tyttökanin perään. Pakkohan asia oli selvittää, vaikka tilanne oli todella absurdi... Porkkanakassin jakaneet kanit ehkä molemmat hieman yllättyivät, kun Iso-Kani koukkasi toisen eteen, esitteli itsensä melko epämääräisesti, mutta mahdollisesti asiat kokoavasti... ja kysyi inkiväärityttökanilta jakavatko he kolon. Lyhyt vastaus kertoi, kyllä. Taas vietiin Iso-Kania kuin pässiä kastrointilenkissä, ja hihnan pää oli omassa kädessä...;) 


Loppuun voisi siteerata alun mestarikynäilijää, joka on toki Iso-Kanin hengenheimolainen, onhan viimeksi mainittu megasäätäjä; molemmat alojensa mestareita siis. Siteeraus olisi mennyt: "Nyt olen siitä varma... Nyt tiedän, että kaukana lopussa, sinä päivänä kuolen yksin!" Mutten viitsisi varsinkaan tälle linjalle lähteä, uudelleen. Koska uusi säätö odottaa jo kulman takana, en iske kirvestäni kiveen, vaan jatkan ladun vetämistä umpihankeen, koko kesän. 


t: Iso   


PS: Koska Iso-Kani on nykyisin kuntourheilija, hapokkaaltakin reissulta palautuminen tapahtuu  sopivasti. Niinpä viimeinenkin tekninen tyrmäys on viiden minuutin jälkikirjoituksen myötä lähes unohtunut... Silti mielessä pyörii kysymys: kuinkahan monesta kohtalon niskalaukauksesta pitää vielä palautua, sanotaanko vaikkapa tämän mielikuvitusmaailman latausten kuluessa ja joskus päättyessä? 

Inkiväärikanin vihje...

Heips!
Iso-Kani jatkaa selvää linjaa ja tänään häviö oli taas askelta lähempänä. Nimittäin tuolla velikanien luolassa pekoniporkkanapata vei Iso-Kanin kielen mennessään... sananmukaisesti! Asetuin aterialle yksinäiseen pöytään, mutta huomioni vei inkiväärikanitytön vastaus kaninkatseeseeni. Se yllätti vanhan harmaaparran pahasti. Inkiväärikani asettui aterian jälkeen valitsemani porkkanapeliautomaatin taakse, ja juuri kun olin kääntymässä keskusteluun, äänimaailma paljasti, että hän oli lähtevä pajaan päivän ahkerointiin. Kieli oli mennessään jossakin ja verbaalikontakti jäi ottamatta.... Ehkä huomenna sitten!
Iso-Kani

Iso-Kanilta unohtuivat vuorosanat...

HipHipHei!

Iso-Kani oli tänään siistiytymässä, koska karva tuppaa kasvamaan nyttemminkin harmaansävyisesti, mutta kiivaasti. Karvoja poistettiin mekaanisesti, operaatio sujui kivuttoman luistavasti, asiaan kuuluvat keskustelut käytiin operaattorin kanssa, erinäisiä aiheita sivuttiin joko satunnaisesti tahi johdannollisesti, mutta... miksi asiasta jäi niin ikävä mieli? Siksi varmaankin, että Iso-Kani ei saanut kysyttyä operaattorilta haluaisiko hän käydä tämän kanssa virkistävän hetken pariin läheiseen keitaaseen, vaikka asiaa sivuttiin lähtökohtaisesti muodollisessa ja käsikirjoitetussa keskustelussa, vaikkakin lähes teoreettisesti. Toisekseen Iso-Kani oli asiaa miettinyt jo etukäteenkin, joten iso miinus koriin... Vuorosanat unohtuivat, vaikka lava oli Suuren Kultaisen Kanin toimesta asetettu kohdalleen juuri oikealla tavalla, juuri oikeaan aikaan... Shame on me! Tästä ei ole hyvä jatkaa....(;

Pyörällä hullusti kuntoilun aloittanut Iso-kani

Huitsin Nevadaan lähdön estää se tärkein..:)

Jepjepyeah...!
Iso-Kani käy synkkiin ajatuksiin alati päivittäin, kun elo "ilmaisten" porkkanoiden kuukausiansainnassa, ilman ansioita, käy koko ajan ohuemmaksi. Lyhyesti totean tänään, että jollei pikkuista pitkäjalkaa olisi kolossa pitkälti puoliaikaisesti, niin Iso-Kani yhä mittavamman ympärysmittansa kera olisi jo siirtynyt erikoisempiin elinoloihin hyvin pitkän kaininloikan päähän. Itse asiassa olisin siirtynyt niin kauas, ettei perimä enää välttämättä tuntisi kaikkia deoksiribonukleiinihapon ilmentymiä. Mutta pieni pitkäjalka on muutakin kuin ensikotokoloon väsyneen äitikanin ja rairairai-isokanin yhdistelmä. Hän on toki Iso-Kanin protokuva, mutta vielä paljon parempi. Ennen kaikkea Iso-Kanin on vaikea hengittää ja elää ilman pikku pitkäjalkaa, joten täällä ollaan vielä pitkään. Nyt Pasilaan...;) Eiku, ei tää ollutkaan...
Kani

Kenttätuomitun viimeinen ateria...?

Iso-Kani mietti mutustellessaan lähes kannibaalista herkkuaan, että mikähän mahtaisi olla teloituskomppanian edessä (virtuaalisessa mallinnuksessa) seisovan syytetyn/paikan päällä tuomitun isokorvaisen toivomus viimeisestä ateriasta. Sehän olisi luonnollisesti paketti mustaleimaa viipaleina, kera (riippuen toimeenpanevan organisaation varoista) naudan tai poron kylmäsavupaistin. Niitä yhdistellen mutustellessa mielihyvän kyynel sekoittuisi Pikku-Kanin ikävään, mutta ainakin liipaisinhetki olisi mieluisa ja maalitaulu edelleen millejä laajentunut. Toivotaan silti, ettemme esimerkiksi tulevina vuonna 2018 ajaudu historian toistamiseen tahi muuhunkaan brutaliin toimintaan. Toisaalta smetanaan tykästyneiden naapurikanien suttuisa musta kulta ehtynee vuonna 2041, vain sata vuotta edellisten tukkanuottasten jälkeen, joten uusi vaaran paikka saattanee häämöttää yksityisillä historian kartoilla. Silloin tosin Iso-Kani on jo 71 kierrosta kärsinyt, eli aiemmin partaisan Jouni lyriikoihin viitaten, "viittä vaille vainaa". On siinä miettimistä, jollei jo aamun porkkanoidenjakojärjestelmän tahi iltapäivän porkkanoidentallennuskoneiden arkkitehtuurin tenteissäkin. Näillä mennään levolle, levollisin mielin.

YhäIsompi-Kani

Tyhjää saa pyytämättäkin...

Sillä tavalla voisi todeta tästä tekstipurkauksesta, koska sisältönä tullee olemaan vain pitkän ajan päivitys ja lyhyt sisällön päivitys. Viikolla arvokkaan tätikanin tilanteen päivitys rakkaan pikkukanin tahdosta pysyä mukana  kasvavan ja alati kiivaammin kehittyvän populaation vaateissa ja kehitystahdissa herätti huolta suuresti Iso-Kanin takuuvarmasti perinteisen hitaasti kehittyneissä omissa kaniaivojen käsittelykeskuksessa. Pikku-Kanin tarinat ovat hassuja, huimia, päättömiä ja kekseliäitä, mutta puolapuilla roikkuminen tuotti testin mukaan jo virallista huolta pelokkuuden vuoksi. Virallisen kanitädin muutkin testit lupailevat huonoa, vaikkakin Pikku-Kanin omat höpötykset kotikolon leikeissä saavuttivat jo kansallisteatraalisia mittasuhteita sisällöllään ja dramaturgiallaan. Toisaalta Pikku-Kanin standarin tarkat muistikuvat yksi- tai kaksivuotisen taipaleen historiansa porkkanoista, hassuita sattumista, tilanteista ja Iso-Kanin hupsuiluista kertovat jo aivan muuta kehityksen etenemisestä. Ehkäpä Ison ja Pikku-Kanin verbaaliset purkaukset olekaan kovin painavia.. Tiedä hännästä. Kunhan se ei putoa pois...) Onhan näitä.  

Mummokanin kanssa jälleen...;)

Heippa!

Iso-Kanilla on ollut luova tauko kirjoittamisessa, koska narut ovat olleet solmussa ja/tai sätkyttelijä on ollut kiinni muissa tehtävissä tai isossa tuopissa ;) Tänään sitten ajatukset palailivat tänne jatkuvan latailun ja kilpajuoksukenttien varjossa lepäileville pohja-ajatusten takamaille.

Omalla mummokanillani oli ominaisuus, jonka seurauksena hän joutui ilmeisesti koko elämänsä ajan toispuoleisten vierailujen kohteeksi satunnaisesti. Mummon valikoivan kronikoinnin mukaan loppupuolella tapaturmaisesti edesmennyt Iso-Kanin serkku sekä mummon entinen puoliso laskeutuivat ikään kuin taivaalta vaunullaan noutamaan mummokanin jälkimmäistä puolisoa lopulliselle huviajelulle, mutta mummokani ei tähän suostunut. Kanisedälle ei saanut tästä tapauksesta koskaan mainita, mutta pian hän kuitenkin kompastui ja siirto tuonpuoleiseen oli ajankohtaista. Lopulta mummokanin mieli täyttyi riivaavista ajatuksista tai sitten ajatusten tallennustila kävi niin ahtaaksi, että mummokani lähti kävelylle. Kovinkaan montaa kilometriä ei ollut taipaleena, kun väsy yllätti tai voimat loppuivat. Siellä mummokani lepäsi rauhassa hengettä vuodenaikojen kierron verran veden ääressä, vanhan kaivon vierellä. Lopulta jokin jyrsijätovereista koki loppuelämänsä trauman huomatessaan kauan levänneen mummokanin kotikulmillaan. Too bad... Lepää rauhassa mummokani!

Kani

PS: Tänään muinainen, mutta sen ajan paras kanitoverini siirtyi ajasta ikuisuuteen raskaan sairastelun jälkeen. Hänen toiseksi parhaan yhteisen kaniajan kaverinsa kanssa olimme sopineet jo käyvämme vierailemassa kolmannen kanin luona perjantaina. Kolme päivää siis myöhästyimme...;) Tavataan sitten vaikkapa kanien helvetissä aikanaan...;)

Heviä ennen heviä...?

Judas Priest – Rocka Rolla

Heips!

Iso-Kani taisi syntyä ennen Judas Priestin alkua, mutta Kaartokadulla tai Oitissa sen jälkeen ei taidettu heavymetallista tietää mitään. Viittamaani Rocka Rolla -albumiin verraten voi todeta, että vuonna 1974 Suomen listalla juhlivat mm. Roberta Flack: Killing me softly with his song (mikä on ripattu myös myöhemminkin...;)), Abba: Waterloo (ihan heviä riffiä svedukaksikko pukkasi), sekä Juicen Jyrki Boy ja Marilyn. Kyllähän tähän maailmaan on ihan kiva integroitua.

Iso-Kani

Onko täällä taikaa?

Heips!

Iso-Kanilla on auki kymmeniä välilehtiä ja muutama softa, eli tarmokkuuden puuska on tavoittanut myös ehkä turhan pitkään potkalomalla viipyilevän, nyt siis hyvin silavoidun kynäilijän. Toisaalta niin hyvin muistui mieleen pari päivää toisen pesän lämmössä viihtyvän Pikku-Kanin taannoinen ja pari kertaa toistunut lausahdus. Prinsessatarinoista pitävä pieni noponenä lausui taannoin, kerran jos toisenkin about: "Olisipa täällä kanimaassa (nimi muutettu) taikaa...!" Ja siihen jatkoksi jotakin kivaa pikku tarinaa. Jo siinä vaiheessa Iso-Kani kertoi pikkuiselle asian todellisen laidan...

Onhan täällä kaurahattujen ja rehupunttien maassa toki taikaa. Maan mestaripari esimerkiksi on onnistunut taikomaan lyhyessä ajassa maallemme raskaita velvollisuuksia, jotka pahimmillaan lauetessaan ajavat monet maakuoppaan takaisin. Samoilta apajilta on nostettu hapansilakka, joka tekee pian monen ammatikseen porkkanoita, hunajaa tai vaikkapa halkoja kuljettavan nisäkkään toimet turhiksi. Kuljetuspelien menoveden hinta kohosi ja entistä suurempi osa menee pohjattomaan koloon, josta johtopari ammentaa sitä etelän huolettomien, viiksekkäiden kollien ja kattien pussiin, kaiken varalta. Toiminta tulee monelta loppumaan, kun kanit eivät voi maksaa toimituksista vaadittavaa hintaa.

Mutta täällä kotikolon lähikylällä sitä taikaa vasta onkin! Suurpääkanin ja hänen lakeijakuntansa johdolla ja pitkälti myös kaniedustajien siunauksella kaniyhdyskunta on jo aikaa sitten järsinyt enemmän lainaporkkanoita kuin tämän populaation aikana on edes mahdollista maksaa takaisin. Joten kyllähän taikaa on tässäkin maassa ja erityisesti tässä kylässä! Hokkus pokkus, ja maakellari on tyhjä, taskuja ei enää tarvita ja pian vyö alkaa puristaa todella! Taika-Jykä, Hukka-Tutta ja Sutki-Sepi pitävät huolen siitä, että taikaa on, ja temppuja käytetään, niin teräsunionissa kuin täällä pehmeän savimaan perilläkin. Tavan kani kaipaa taikojen karkoittamiseksi... sanotaan nyt vaikkapa "suurta paukkua". Ehkä Iso-Kanikin voi siinä auttaa... Siihen asti... pitäkää kiinni taskuistanne.

Kanius

Parempaa uutta vuotta!

Hei!

Iso-Kani istuu koneen äärellä näinä uuden vuoden 2012 ensimmäisinä minuutteina. Hyvää sitä kaikille! Toivon mukaan kaikki on parempaa tänä vuonna! Parannettavaa on rutkasti, tosin pieni kani uinuu prinsessalakanoissa, joten hyvinhän oma pieni maailmamme makaa tällä hetkellä. Toivottavasti muillakin. Pitää silti yrittää saada tietyt asiat rullaamaan paremmin tulevan neljän kvartaalin aikana; vaikken kylläkään pysty lupaamaan mitään...;) Turhat lupaukset ovat yhtä turhia kuin perunasalaatti purjolla (RÖYH...!!!). Nähdään ja kuullaan!

t: Kanitus