Inkiväärikanin vihje...

Heips!
Iso-Kani jatkaa selvää linjaa ja tänään häviö oli taas askelta lähempänä. Nimittäin tuolla velikanien luolassa pekoniporkkanapata vei Iso-Kanin kielen mennessään... sananmukaisesti! Asetuin aterialle yksinäiseen pöytään, mutta huomioni vei inkiväärikanitytön vastaus kaninkatseeseeni. Se yllätti vanhan harmaaparran pahasti. Inkiväärikani asettui aterian jälkeen valitsemani porkkanapeliautomaatin taakse, ja juuri kun olin kääntymässä keskusteluun, äänimaailma paljasti, että hän oli lähtevä pajaan päivän ahkerointiin. Kieli oli mennessään jossakin ja verbaalikontakti jäi ottamatta.... Ehkä huomenna sitten!
Iso-Kani

Iso-Kanilta unohtuivat vuorosanat...

HipHipHei!

Iso-Kani oli tänään siistiytymässä, koska karva tuppaa kasvamaan nyttemminkin harmaansävyisesti, mutta kiivaasti. Karvoja poistettiin mekaanisesti, operaatio sujui kivuttoman luistavasti, asiaan kuuluvat keskustelut käytiin operaattorin kanssa, erinäisiä aiheita sivuttiin joko satunnaisesti tahi johdannollisesti, mutta... miksi asiasta jäi niin ikävä mieli? Siksi varmaankin, että Iso-Kani ei saanut kysyttyä operaattorilta haluaisiko hän käydä tämän kanssa virkistävän hetken pariin läheiseen keitaaseen, vaikka asiaa sivuttiin lähtökohtaisesti muodollisessa ja käsikirjoitetussa keskustelussa, vaikkakin lähes teoreettisesti. Toisekseen Iso-Kani oli asiaa miettinyt jo etukäteenkin, joten iso miinus koriin... Vuorosanat unohtuivat, vaikka lava oli Suuren Kultaisen Kanin toimesta asetettu kohdalleen juuri oikealla tavalla, juuri oikeaan aikaan... Shame on me! Tästä ei ole hyvä jatkaa....(;

Pyörällä hullusti kuntoilun aloittanut Iso-kani

Huitsin Nevadaan lähdön estää se tärkein..:)

Jepjepyeah...!
Iso-Kani käy synkkiin ajatuksiin alati päivittäin, kun elo "ilmaisten" porkkanoiden kuukausiansainnassa, ilman ansioita, käy koko ajan ohuemmaksi. Lyhyesti totean tänään, että jollei pikkuista pitkäjalkaa olisi kolossa pitkälti puoliaikaisesti, niin Iso-Kani yhä mittavamman ympärysmittansa kera olisi jo siirtynyt erikoisempiin elinoloihin hyvin pitkän kaininloikan päähän. Itse asiassa olisin siirtynyt niin kauas, ettei perimä enää välttämättä tuntisi kaikkia deoksiribonukleiinihapon ilmentymiä. Mutta pieni pitkäjalka on muutakin kuin ensikotokoloon väsyneen äitikanin ja rairairai-isokanin yhdistelmä. Hän on toki Iso-Kanin protokuva, mutta vielä paljon parempi. Ennen kaikkea Iso-Kanin on vaikea hengittää ja elää ilman pikku pitkäjalkaa, joten täällä ollaan vielä pitkään. Nyt Pasilaan...;) Eiku, ei tää ollutkaan...
Kani

Kenttätuomitun viimeinen ateria...?

Iso-Kani mietti mutustellessaan lähes kannibaalista herkkuaan, että mikähän mahtaisi olla teloituskomppanian edessä (virtuaalisessa mallinnuksessa) seisovan syytetyn/paikan päällä tuomitun isokorvaisen toivomus viimeisestä ateriasta. Sehän olisi luonnollisesti paketti mustaleimaa viipaleina, kera (riippuen toimeenpanevan organisaation varoista) naudan tai poron kylmäsavupaistin. Niitä yhdistellen mutustellessa mielihyvän kyynel sekoittuisi Pikku-Kanin ikävään, mutta ainakin liipaisinhetki olisi mieluisa ja maalitaulu edelleen millejä laajentunut. Toivotaan silti, ettemme esimerkiksi tulevina vuonna 2018 ajaudu historian toistamiseen tahi muuhunkaan brutaliin toimintaan. Toisaalta smetanaan tykästyneiden naapurikanien suttuisa musta kulta ehtynee vuonna 2041, vain sata vuotta edellisten tukkanuottasten jälkeen, joten uusi vaaran paikka saattanee häämöttää yksityisillä historian kartoilla. Silloin tosin Iso-Kani on jo 71 kierrosta kärsinyt, eli aiemmin partaisan Jouni lyriikoihin viitaten, "viittä vaille vainaa". On siinä miettimistä, jollei jo aamun porkkanoidenjakojärjestelmän tahi iltapäivän porkkanoidentallennuskoneiden arkkitehtuurin tenteissäkin. Näillä mennään levolle, levollisin mielin.

YhäIsompi-Kani

Tyhjää saa pyytämättäkin...

Sillä tavalla voisi todeta tästä tekstipurkauksesta, koska sisältönä tullee olemaan vain pitkän ajan päivitys ja lyhyt sisällön päivitys. Viikolla arvokkaan tätikanin tilanteen päivitys rakkaan pikkukanin tahdosta pysyä mukana  kasvavan ja alati kiivaammin kehittyvän populaation vaateissa ja kehitystahdissa herätti huolta suuresti Iso-Kanin takuuvarmasti perinteisen hitaasti kehittyneissä omissa kaniaivojen käsittelykeskuksessa. Pikku-Kanin tarinat ovat hassuja, huimia, päättömiä ja kekseliäitä, mutta puolapuilla roikkuminen tuotti testin mukaan jo virallista huolta pelokkuuden vuoksi. Virallisen kanitädin muutkin testit lupailevat huonoa, vaikkakin Pikku-Kanin omat höpötykset kotikolon leikeissä saavuttivat jo kansallisteatraalisia mittasuhteita sisällöllään ja dramaturgiallaan. Toisaalta Pikku-Kanin standarin tarkat muistikuvat yksi- tai kaksivuotisen taipaleen historiansa porkkanoista, hassuita sattumista, tilanteista ja Iso-Kanin hupsuiluista kertovat jo aivan muuta kehityksen etenemisestä. Ehkäpä Ison ja Pikku-Kanin verbaaliset purkaukset olekaan kovin painavia.. Tiedä hännästä. Kunhan se ei putoa pois...) Onhan näitä.