Iso-Kani mietti mutustellessaan lähes kannibaalista herkkuaan, että mikähän mahtaisi olla teloituskomppanian edessä (virtuaalisessa mallinnuksessa) seisovan syytetyn/paikan päällä tuomitun isokorvaisen toivomus viimeisestä ateriasta. Sehän olisi luonnollisesti paketti mustaleimaa viipaleina, kera (riippuen toimeenpanevan organisaation varoista) naudan tai poron kylmäsavupaistin. Niitä yhdistellen mutustellessa mielihyvän kyynel sekoittuisi Pikku-Kanin ikävään, mutta ainakin liipaisinhetki olisi mieluisa ja maalitaulu edelleen millejä laajentunut. Toivotaan silti, ettemme esimerkiksi tulevina vuonna 2018 ajaudu historian toistamiseen tahi muuhunkaan brutaliin toimintaan. Toisaalta smetanaan tykästyneiden naapurikanien suttuisa musta kulta ehtynee vuonna 2041, vain sata vuotta edellisten tukkanuottasten jälkeen, joten uusi vaaran paikka saattanee häämöttää yksityisillä historian kartoilla. Silloin tosin Iso-Kani on jo 71 kierrosta kärsinyt, eli aiemmin partaisan Jouni lyriikoihin viitaten, "viittä vaille vainaa". On siinä miettimistä, jollei jo aamun porkkanoidenjakojärjestelmän tahi iltapäivän porkkanoidentallennuskoneiden arkkitehtuurin tenteissäkin. Näillä mennään levolle, levollisin mielin.
YhäIsompi-Kani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti